sunnuntai 20. marraskuuta 2016

UUSI ELÄMÄ

Instagramissa (@juoksuttaa) seuraajani varmasti tietävätkin jo, että poikamme syntyi siis viime viikon perjantaina :) Pitää sanoa, että hieman yllättäen, koska aika paljon olin kuullut vakuutteluja siitä, että ensisynnyttäjillä menee yleensä yli lasketun ajan. Minulla viikkoja oli siis kasassa 39+4. Oma vointi oli viime viikolla vielä niin hyvä etten senkään vuoksi uskonut synnytyksen olevan jo niin lähellä. Oikeastaan ainut muutos edellisiin viikkoihin oli, että alkuviikosta kävely tuntui jo ajoittain hieman epämukavalta. Lyhensinkin maanantain jälkeen lenkit puolentunnin koiran ulkoilutuksiin kahdesti päivässä.

Omalla kohdallani synnytys eteni hyvin nopeasti. Kaikki alkoi lapsiveden menolla perjantaiaamuna kello neljä, vielä tuossa vaiheessa en tuntenut supistuksia. Puoli viiden jälkeen oltiin sairaalassa ja siellä supistuksia kuitenkin näkyi jo käyrillä, vaikka en niitä heti supistuksiksi tunnistanutkaan. Etukäteen olin miettinyt miltä ja missä supistukset tuntuvat ja mistä ne tunnistaa. Vastaukseksi sain lähes jokaiselta, että kyllä sen  sitten tietää, kun ne alkavat. Aika yllättävää olikin, kun en itse niitä lievempiä supistuksiksi edes tunnistanut.

Viiden jälkeen miehen lähtiessä kotia, jäin itse sairaalaan odottelemaan voimakkaampia supistuksia. Tuossa vaiheessa vielä ajateltiin, että hän menee aamulla töihin ja ilmoittelen voinnista sitten päivän mittaan. Kuin hetkessä supistukset alkoivat kuitenkin tuntumaan jo kunnolla ja tulivat samantien viiden minuutin ja pian neljän minuutin tiheydellä. Melko pian piti pyytää kivunlievitystä ja sain ensi hätään särkylääkettä ja aqua rakkuloita, jotka pistettiin neulalla alavatsaan. Rakkuloiden laittaminen koski aika paljon ja jälkikäteen luin, että niitä käytetään synnytyksen alussa ja vaikutus kestää noin tunnin. Synnytys alkoi kuitenkin edetä nyt vauhdilla, joten en tiedä kerkesivätkö ne mitenkään tuossa vaiheessa enää vaikuttaa. Taisi olla samantien, kun rakkulat oli laitettu, tuntui jo että pitäisi ponnistaa. Tässä vaiheessa kohdunsuun tilanne tarkistettiin ekan kerran ja yllätykseksi tilanne olikin se, että olin jo kokonaan auki!! Samantien lähdettiin synnytyssaliin ja puhelimesta tarkastin, että olin soittanut miehelle klo 6:10, että nyt voisi tulla kiireellä. Kätilöt ensin epäilivät, että niinköhän mies ehtii paikalle, mutta onneksi ihan niin vauhdilla vauva ei syntynyt, vaikka kaikki nopeasti tapahtuikin.

Epiduraalia en ehtinyt enää saamaan, joten puudutuksen ja ilokaasun voimin oli jaksettava. Kivuliastahan se oli, mutta näköjään kaikesta voi selvitä. Lopulta poikamme (3570g) syntyi klo 7:43 ja synnytyksen kestoksi kirjattiin 3:23! Jotkut ovat verranneet synnytystä maratoniin, nyt tuli sellainen ennätys, jota en tiedä pystynko koskaan rikkomaan :) Olo oli jotenkin epätodellinen, niin nopeasti kaikki meni ettei mieli oikein pysynyt menossa mukana.


Synnytys oli fyysisesti kova suoritus. Olin vielä iltapäivän aika huonovointinen ja hemoglobinin laskiessa en juuri voinut olla jalkeilla kun heikotus oli niin voimakasta. Onneksi saimme perhehuoneen, aika onneton olisi olo ollut jäädä sairaalaan yksin tuossa vaiheessa. Vaikka synnytyksestä selvittiin, oli henkisesti raskain vaihe kuitenkin vielä edessä. Lauantaina kävi ilmi, että vauvamme tulehdusarvot olivat koholla ja jouduimme samantien teho-osastolle antibioottihoitoon. Huoli oli kova, vaikka kaikki uskoivatkin ettei mistään vakavasta ollut kyse. Aika surkeaa oli kuitenkin seurata sitä miten pikkuinen oli kokoajan piuhoissa kiinni ja verinäytteitä otettiin yötä päivää. Onneksi tiistaina saimme kuitenkin tulokset, että kaikki on kunnossa ja pääsimme iltapäivällä vihdoin kotiin.

Jokusen päivän olemme nyt siis kotona ehtineet totutella uuteen tilanteeseen ja kaikki on lähtenyt ihan kivasti käyntiin. Tosin pojun rytmi on hieman sellainen, että päivällä on kiva nukkua ja yöllä valvoa, joten päikkäreitä pitäisi itsekin harrastaa vähän enemmän. Muutaman kerran olen jo ehtinyt koiran kanssa pikaisella happihyppelylle ja vaikka vielä ei kunnon lenkkejä tehdäkään, niin tässä vaiheessa pienetkin ulkoilut jo piristävät kummasti.

maanantai 7. marraskuuta 2016

TREENIT MAMMALOMALLA 4. VIIKKO

Mammalomaa jo neljä viikkoa takana eli viikko enää laskettuun aikaan! Aika menee nopeasti ja hyvissä voimissa täällä edelleen ollaan :) Viime viikolla tein kuusi aamulenkkiä, jotka olivat pituudeltaan 45-60 minuuttia. Iltapäivälenkkejä kertyi myös kuusi, suurin osa puolisen tuntia, lauantain metsälenkki tunnin. Kaksi vartin lihaskuntotreeniä mahtui myös viikkoon.



Lumi saapui viime viikolla Kuopioonkin ja ulkoilukelit olivat kaikinpuolin kohdillaan. Aiempina talvina olen aina toivonut, että lumi saapuisi myöhään, jotta juoksukelit pysyisivät hyvinä ja tiet sulina. Toki olen juossut läpi talven onpa keli ollut millainen tahansa, mutta kyllä ne sulat tiet ovat enemmän oma juttu. Nyt, kun treenit ovat kävelylenkkejä, ei kelillä ole väliä ja siten lumen tulokin on ollut ainoastaan kiva juttu. Lumesta tuli jo hiukan jouluinen fiiliskin ja saatoin kuunnella jo muutaman joululaulunkin :)

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

MARRASKUU

Somessa on lähiaikoina saanut törmätä siihen, miten masentava kuukausi marraskuu monen mielestä on. On kuulemma pimeää eikä energiat riitä mihinkään. Nyt, kun olen mammalomalla olen itse ottanut marraskuun vastaan oikein mielellään. Ehkä aika on kullannut muistot, mutta en kyllä muista että aiempinakaan vuosina tämä olisi mitenkään erityisen ankea kuukausi ollut. Saattaa tosin olla niin, että nyt kun itse pääsen ulkoilemaan valoisan aikaan, ei pimeys ole sen vuoksi haitannut ollenkaan. Kellon siirtokin oli vain hyvä juttu, nyt on valoisaa jo heti aamulenkin aikaan ja voi halutessaan suunnata saman tien metsään.


En  ole aiemmin tainnut täällä mainita, että kirjoittelen välillä myös Smartum Stagen sivuilla. Syyskuussa kirjoitin siitä, mitä kivaa syksyssä on ja ehkä nuo samat asiat voisivat sopia piristykseksi nyt myös marraskuuhun, katso lista alta. Alkuperäisen jutun pääset lukemaan tästä.
  • pimenevät illat ovat tunnelmallisia, on kiva sytyttää vaikka muutama kynttilä ja kietoutua vilttiin
  • ulkoilukelit ovat nyt parhaimmillaan, kun ei tarvitse kärsiä liiasta kuumuudesta. Ainakin juoksuun syksy on otollista aikaa ja usein luontokin on värikäs syksyllä. Jos ulkoliikunta ei innosta, niin syksyllä alkaa usein myös uusia jumpparyhmiä.
  • lomien loppuminen tuo myös tiettyä säännöllisyyttä ja rytmiä arkeen ja ehkä esim. terveellisemmistä elämäntavoista on siten helpompi pitää kiinni
  • syksy on uuden alku usein myös tv-tarjonnan osalta. Ehkä lempisarjasikin palaa tauolta uusin jaksoin :)
  • syksyllä pukeutuminen on paljon mielenkiintoisempaa. Ihan kuin saisi uusia vaatteita, kun voi pikku hiljaa alkaa pukeutua taas omiin lämpimämpiin vaatteisiin.
  • kun kelit viilenevät tekee mieli taas hieman erilaisia ruokia kuin kesällä, etenkin padat ja keitot maistuvat syksyllä.
  • ehkä syksyllä on myös enemmän aikaa nähdä läheisiä, kun kaikki ei eivät ole matkoilla niin kuin usein kesällä

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

OIVALLUKSIA -HAASTE

Raidalle kiitos Ninan alulle panemasta Oivalluksia haasteesta. Tässäpä siis alla muutamia kännykästä löytyneitä kuvia. Pikainen kuvien läpikäynti osoitti, että suurin osa kuvista liittyy juoksuun/kävelyyn, luontoon, ruokaan tai koiraamme. Ei siis mitään suuria yllätyksiä :) Toki jokunen muukin kuva joukosta löytyi, esimerkiksi nyt ajankohtaiseen raskauteen liittyen. Haasteen heitän jokaiselle lukijalle.

Ruoka on hyvää ja maistuu yleensä aina :) Tämä ohje on poimittu jostain Me Naiset lehdestä talteen. Olen tehnyt muutaman kerran, toimii. Suosittelen!


Raskaus on sujunut yllättävän hyvin. Fiiliksiä raskaudesta postauksen pääset lukemaan tästä. Laskettuun aikaan on vajaat pari viikkoa aikaa, jospa vaikkakakun vaipat pääsisivät piakkoin käyttöön. Yhtään vaippaa en ole muuten koskaan vaihtanut!


Se, että luonto on lähellä ja metsään pääsee helposti on tärkeää. Kuvat ovat viime kesän reissuilta, ensimmäinen Kuusamosta toinen Kolilta.



Lenkkikavari tuo iloa jokaiseen päivään :) Touhuaa innoissaan mukana silloin, kun tehdään jotain, mutta muuten on aika rauhallinen unikeko.


Juoksu on parasta! On ollut ihan ok, että raskausaikana juoksu keveni ja vaihtui lopulta kävelyyn, mutta lähiaikoina se on taas pyörinyt entistä enemmän mielessä. Tekisi jo mieli juoksemaan!