keskiviikko 30. syyskuuta 2015

SURKEA TREENI

Usein täällä tulee kirjoitettua enemmän vain hyvistä treeneistä ja hehkutettua sitä, miten hyvin jokin treeni on mennyt. Vähemmälle ovat jääneet jutut huonoista treeneistä, lähinnä ne on tullut mainittua vain treeniviikkokatsauksissa. Totuus on kuitenkin se, että niitä huonojakin treenejä on ja sellainen osui kohdalle tänään.

Sunnuntaina edessä on siis puolimaraton, joten tällä viikolla on tarkoitus tehdä vain kevyitä lenkkejä ja pari lyhyttä vauhtikestävyystreeniä. Tänään ohjelmassa oli puolentunnin vauhtikestävyystreeni ja otsikon mukaisesti surkeasti meni. Ennen lenkkiä oli jo vähän sellainen fiilis, että nyt ei oikein juoksuta, harvemmin jätän kuitenkaan lähtemättä, koska tehty treeni on usein parempi kuin tekemätön. Ajattelin myös, että puolituntia on niin lyhyt aika, että sen nyt juoksee vaikka takaperin. Liekkö ensimmäinen virhe oli se, että jätin normaalin hölkkä alkuverkan tekemättä ja korvasin sen noin 20 minuutin kävelyllä koiran kanssa. Kävelyn jälkeen jätin koiran kotiin ja lähdin juoksemaan vk-osuutta saman tien. Ehkä kroppa ei lämmennyt tarpeeksi ennen reippaampaa osuutta ja se teki juoksusta vaikeampaa. Jatkossa pitääkin palata taas siihen, että ennen vk-treenejä lämmittelee kropan kevyesti juosten.

Nautinnollista juoksu ei ollut missään vaiheessa. Alussa oli muutama kiva ylämäki, joten ehkä ne veivät voimat tänään. Jalat kyllä olisivat jaksaneet, mutta juoksu tuntui keuhkoissa ja tuntuma vain paheni juoksun edetessä. Usein hehkuttelen sitä, miten vk-treenit ovat suosikkejani, mutta nyt ymmärrän paremmin teitäkin, jotka ette niistä niin pidä :) Tuskin minäkään jaksaisin näitä treenejä painaa, jos ne yleensä tuntuisivat samalta kuin tänään. Lenkin surkeutta lisäsi se, että viime viikkoina vaivannut jalka tuntui sekin taas hieman ikävältä. Lopulta lyhensinkin treenin puolesta tunnista viiteen kilsaa, kun jalka tuntui koko ajan huonommalta. Viiden kilsan keskivauhti oli 4:39/km, loppuun kävelin/hölkkäsin kymmenisen minuuttia.

No, näitä huonojakin treenejä kai pitää välillä olla, jotta jaksaa iloita sitten niistä hyvistäkin. Tänä vuonna olen samassa tilanteessa kuin viime vuonna eli maratonin ja puolikkaan välissä on vain neljä viikkoa. Blogista on se hyvä puoli, että pystyy tsekkaamaan, miten viime vuonna sujui tähän aikaan. Lohduttavaa on, että surkean treenin olen tehnyt näihin aikoihin viime vuonnakin, joten mahdollisuuksia tässä on vielä nousta ja saada juoksu kulkemaan kisaan mennessä :)

Tänään vain alkuverkka oli kiva..

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

VAUHTIKESTÄVYYSTREENILLÄ KOHTI PUOLIMARATONIA

Takana on taas aika kiva treeniviikko :) Palautuminen maratonista nytkähti hyvin eteenpäin; juoksu kulki paremmin, sykkeet pysyivät jo hieman matalammalla ja reippaammat vauhditkin luonnistuivat paremmin kuin viime viikolla.

Tämän viikon treenit painottuivat vauhtikestävyyteen, koska ensi viikolla on edessä siis puolimaraton. Ensimmäisen treenin tein tiistaina ja nuo kilsan vedot sujuivat yllättävän hyvin, eikä juoksu tuntunut enää niin rankalta kuin edellisellä viikolla. Lisää vedoista voit lukea täältä.

Keskiviikkona juoksin kymmenen kilsan pk-lenkin ja sykekin alkoi ilahduttavasti jo pysyä aisoissa. Torstaina jatkoin kevyemmällä linjalla ja juoksin koiran kanssa poluilla noin 40 minuuttia.

Perjantaina juoksin viikon toisen vauhtikestävyystreenin. Ensin 30 minuuttia VK1 alueella (4:36/km) ja heti perään kaksi kilsaa VK2 alueella (4:26/km). Treeni meni ihan hyvin; juoksu ei tuntunut helpolta, mutta ei ylivoimaiseltakaan. Ikävästi maratonilla kipeytynyt jalka alkoi taas vaivata treenin lopussa ja sen vuoksi lyhensin tuon reippaamman pätkän suunnitellusta 15 minuutista kahteen kilsaan. Hieman ikävältä jalka tuntui koko loppuillan, joten lauantain päätin pitää kokonaan lepoa. Nyt toivon, että jalka kestäisi vielä ensi viikon kisan. Sen jälkeen pitää vähentää juoksua ja lepäillä se kuntoon.


Tänään juoksin viikon päätteeksi vielä kolmannen vauhtikestävyystreenin. Jalka tuntui lepopäivän jälkeen heti paremmalta ja vaikka siinä jotain juostessa tuntuikin, niin ei kuitenkaan kipua. Voi olla, että ensi viikolla juoksen suunnilteltua vähemmän, jotta jalka olisi kisassa kunnossa. Viikonloppu meni vieraiden kanssa puuhatessa ja viime yö hieman huonosti nukkuen, joten ihan paras fiilis ei ollut aamulla lähteä juoksemaan noin puolimaratonin kisavauhtista kymppiä. Melkein olisi aamulla tehnyt mieli mennä aamupalan jälkeen uudestaan nukkumaan, mutta jos parasta treenifiilistä jäisi odottamaan, jäisivät treenit varmasti paljon vähemmälle. Kisoihinkin joutuu joskus lähtemään hieman väsyneenä, joten tällaiset aamut voi ottaa vaikka hyvänä treeninä sitä varten. Lopulta juoksu sujui aika kivasti, vaikka syke vähän tavallista korkeammalle nousikin. Hieman samanlainen fiilis treenistä jäi kuin keskiviikkona eli treeni ei ollut helppo, mutta ei ylivoimainenkaan. Tällä viikolla jalat ovat tuntuneet juostessa melko hyviltä, mutta tänään viiden kilsan jälkeen oikean jalan takareidessä alkoi jo tuntua väsymystä. Kolmeen vk-treeniin viikossa en ole tottunut, joten jotain väsymystä ja tukkoisuutta osasin jo kyllä odottaakin. Kymppi meni tänään aikaan 46:07 ja keskivauhti oli 4:37/km. Treenin alkuun ja loppuun verkkailua yhteensä kaksi kilsaa. Kympin keskivauhti oli lähellä kevään puolikkaiden keskivauhtia ja vaikka en ihan kuollut treenin jälkeen ollutkaan, niin kyllä se taas ihmetytti miten sitä on tuolla vauhdilla koko puolikkaan jaksanut!!

Ensi viikolla jatketaan kevyellä treenillä kohti sunnuntain kisaa. Seurailen jalan tilannetta ja katson sen mukaan, mitä treenejä kannattaa tehdä. Tällä hetkellä kisasta on ihan hyvä fiilis. Ainakin vielä olen suhtautunut siihen melko leppoisasti, mitään aikatavoitetta en ole asettanut, enkä tällä kertaa ole jaksanut stressata siitä, palaudunko kisaan mennessä hyvin vai en. Nyt lähinnä toivon, että jalka ei vaivaisi kisassa vaan saisin juosta siitä huolehtimatta.

Ma: Lepo
Ti: VK1 4x1km 4:30-4:34/km + VK2 5x1km 4:22-4:25/km + MK 1km 4:07/km + verkat  2,4 km
Ke: PK 10 km, 54:31, 5:26/km, KS 161
To: Polkujuoksu koiran kanssa 40 min
Pe: VK1 30 min, 6,5 km, 4:36/km, KS 176 + VK2: 2km, 4:26/km, KS 184 + verkat 3 km
La: Lepo
Su: VK 10 km, 46:07, 4:37/km, KS 183 + verkat 2km

tiistai 22. syyskuuta 2015

VETOJA 10X1000M

Ai että, tänään oli huippu treeni :) Ohjelmassa oli kilsan vetoja niin, että neljällä ensimmäisellä tavoitevauhti oli 4:30-4:45/km, seuraavalla viidellä 4:20-4:30/km ja viimeisellä alle 4:20/km. Juoksu kulki yllättävän hyvin ja tavoitevauhteihin oli jopa yllättävän helppo päästä. Viime viikolla juoksu oli vielä tavallista raskaampaa, joten nyt yllätyin, miten hyvin juoksu kulki. Neljä ensimmäistä ei oikeastaan edes vielä tuntuneet vedoilta ja kilsat tuntuivat tulevan aina aika nopeasti täyteen. Keskivauhdit olivat 4:33/4:33/4:30/4:34/km. Vetojen välissä palauttelin minuutin verran.

Loput vedot oli tavoitteena juosta alle 4:30/km, joten odotin, että kyllä tässä vielä koville joutuu. Juoksu kulki kuitenkin edelleen hyvin vaivattomasti ja välillä piti jopa hiljennellä ettei vauhti nousisi liikaa. Palautusaika pidentyi kahteen minuuttiin ja se tuntui hyvin riittävältä, hengitys tasaantui kunnolla ja sykekin laski reippaasti. Nämä on näitä minun suosikkitreenejä; kun saa juosta reippaammin ja kun juoksu vielä kulkee :) Näiden viiden vedon keskivauhdit olivat 4:23/4:25/4:22/4:25/4:24/km.


Viimeiseen vetoon lähdin hyvillä mielin, koska edelliset olivat jo sujuneet niin hyvin. Veto tuntui aiempia selvästi vauhdikkaammalta ja hengitys oli raskaampaa, mutta täysiä ei kuitenkaan tarvinnut vetää päästäkseen alle tuon 4:20/km. Vedon jälkeen olo oli aika hyvä ja tuntemus koko treenistä aivan erilainen kuin lauantain vetotreenissä. Viimeisen kilsan keskivauhti oli 4:07/km. 

Treenistä jäi kyllä hyvä fiilis :) Juoksu tuntui paljon paremmalta kuin vielä viime viikolla ja voimia tuntui olevan paljon enemmän. Sykkeetkin pysyivät jo paremmin aisoissa. Huippua oli tietenkin myös se, että ylipäänsä pystyin juoksemaan. Sunnuntaina kipeytynyt jalka ei onneksi vaivannut, vaikka sitä hieman juostessa varoinkin. Jotain jalassa edelleen tuntuu, mutta onneksi ei kuitenkaan kipua. Tästä on nyt hyvä jatkaa, pitää vaan toivoa, että tämä sama juoksufiilis vielä jatkuu. 

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

TREENIT MARATONIN JÄLKEEN

Edeltävä viikko meni vielä maratonista palautellessa, mutta tällä viikolla palasin jo kunnolla treenien pariin. Maanantaina aloitin hieman tunnustelemalla, kuinka juoksu sujuu. Kymmenen kilsan pk-lenkki meni ihan ok, mutta kyllähän se vielä selvästi normaalia raskaammalta tuntui. Tiistaina olikin hyvä jatkaa viikkoa vielä lepopäivällä.

Keskiviikkona juoksin ensimmäisen kovan treenin maratonin jälkeen ja siitä kirjoitinkin enemmän jo täällä. Aika kovalta tuo treeni tuntui, joten torstaina oli paikallaan tehdä vain kevyt treeni. Juostiin koiran kanssa lähi metsän poluilla noin 40 minuuttia. Koira paineli metsässä niin innoissaan, että pitää yrittää lisätä yhteisiä polkujuoksulenkkejä syksyn edetessä. 

Perjantaina olisi ollut ohjelmassa noin tunnin pk-lenkki, mutta tällä kertaa pidin treenin sijaan lepopäivän. Koko alkuviikon olin ollut aika väsynyt, töiden jälkeen olisi lähinnä tehnyt mieli vain nukkua. Odotin, että maratonin jälkeiselle viikolla olisi ollut tällainen fiilis, mutta väsymys iskikin nyt viikon viiveellä. Perjantaina myös jalat tuntuivat väsyneiltä, joten lepo oli niidenkin puolesta paikallaan. 

Lepopäivän jälkeen olikin lauantai aamuna hyvä fiilis lähteä tekemään viikon toista kovaa treeniä. Kilsan alkuverkan jälkeen juoksin ensin 30 minuuttia vauhtikestävyyttä. Alussa vauhti tuntui ihan hyvältä, mutta pian jo siltä, ettei tästä ainakaan helppoa treeniä tule. Puolen tunnin keskivauhti oli 4:39/km, mutta tuntuma vauhtia kovempi. Maraton ei enää tunnu jaloissa, mutta syke nousee helpommin ja hengittäminen tuntuu sen vuoksi kovemmissa vauhdeissa ajoittain melkoiselta puuskuttamiselta. Kiitettävästi puuskutin tuon puolen tunnin jälkeenkin ja hieman hirvitti, kun edessä oli vielä kuusi puolenkilsan maksimikestävyysvetoa! Ensimmäinen oli vedoista pahin; tuntui etten varmaan koskaan ole tehny näin kovaa treeniä! Seuraavat kolme eivät onneksi tuntuneet enää niin hirveiltä, vaikka fiilis olikin, että kunto loppuu kesken. Neljän ensimmäisen vedon vauhdit olivat 4:06/4:01/4:09/4:05/km. Etukäteen arvelin, että voisi vielä olla ylivoimaista pitää vauhti alle 4:20/km, joten siihen nähden menikin yllättävän hyvin. Niin kovalta vedot kuitenkin tuntuivat, että melkein jätin ne kuuden sijaan neljään. Vauhtia oli kuitenkin hieman varaa laskea, joten päätin juosta ne kaksi viimeistäkin. Kahdelle viimeiselle hiljensin siis hieman ja vauhdit olivat 4:16 ja 4:13/km. Loppuun vielä kevyttä hölkkää kilsa ja treenin päätyttyä oikein kiva fiilis :) Selvästi maraton vielä vaikuttaa, kesällä tuli tehtyä vastaavia treenejä ja ei ne hieman paremmillakaan vauhdeilla näin kovilta tuntuneet.



Tänään juoksin tuttuun tapaan viikon päätteeksi hieman pidemmän lenkin. Maratonista kipeytynyt jalkaterä/pohja ei ollut vaivannut viikon muilla lenkeillä enää lainkaan, mutta tänään se meni lenkin lopulla todella kipeäksi. Kävelykin siinä nyt hieman tuntuu, joten huomenna lepoa ja sen jälkeen tunnustelua voiko jo juosta vai ei. Toivottavasti tämä on vain sitä, ettei jalka ole vielä palautunut maratonin aiheuttamasta rasituksesta, eikä mitään sen kummempaa.

Ma: PK 53 min, 10,2 km, 5:14/km, KS 169
Ti: Lepo
Ke: VK 30 min, 6,6 km, 4:33/km, KS 186 + verkat 4 km
To: Pk palauttava polkujuoksu 41 min
Pe: Lepo
La: VK 30 min, 6,5 km, 4:39/km, KS 184 + MK 6x500m, 4:01-4:16/km + verkat 2 km
Su: PK pitkä 90 min, 16,5 km, 5:27/km, KS 160

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

TREENIT JATKUVAT KOHTI SEURAAVAA KISAA

Huh, tämän päivän treeni kävi aika paljon voimille. Vuorossa oli ensimmäinen vauhtikestävyystreeni maratonin jälkeen ja tarkoitus oli kokeilla joko alle 4:30/km vauhti onnistuisi. Aluksi vauhti pysyi tavoitteessa, mutta vähän alle viiden kilsan kohdalla keksivauhti näytti jo 4:30/km. Tarkoitus oli tehdä hieman pidempi ja kovempi treeni, mutta sen verran tämäkin vauhti vielä hapotti, että lyhensin vauhtikestävyyden puoleen tuntiin. Lopulta tuon 30 minuutin keskivauhti oli 4:33/km ja kilsoja kertyi 6,6 km. Lisäksi alku- ja loppuverkasta kertyi yhteensä 4 kilsaa. Vaikka jalat ovat palautuneet maratonista aika hyvin, käy juoksu vielä tavallista enemmän voimille. Tästä kertonee sekin, että tämän treenin maksimisyke oli 194! Onneksi syke ei kuitenkaan tasaisella noussut noin korkealle, vaan vasta tuossa viimeiselle kilsalle osuneessa ylämäessä, jossa joutui jo puuskuttamaan aika reippaasti.


Viime vuonna juoksin maratonin syyskuun alussa ja puolimaratonin siitä neljän viikon päästä. Samanlainen on suunnitelma tänäkin vuonna. Muistan viime vuodesta, että kisojen välinen kuukausi tuntui aika rankalta. Juoksu ei maratonin jälkeen kulkenut normaaliin tapaan ja kisan lähestyessä jalkojen kunto epäilytti. Lopulta puolikas meni kuitenkin hyvin ja sain jopa tehtyä silloisen ennätyksen. Nyt yritän luottaa tuohon viime vuoden kokemukseen, enkä jaksa vielä välittää siitä, ettei juoksu kulje niin kuin aiemmin. Palautuminen ottaa aikansa ja kun vielä yrittää samalla valmistautua seuraavaan kisaan, voi mennä hetki ennen kuin juoksu tuntuu taas helpolta.

Treenit jatkuvat nyt siis kohti puolimaratonia Pieksämäellä 4.10. Voi olla, että joudun vielä hieman keventelemään treenejä, mutta eiköhän juoksu kisan lähestyessä kulje taas paremmin kuin nyt.

lauantai 12. syyskuuta 2015

VIIKKO MARATONISTA

Palautuminen viime viikon maratonista on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Lauantaina ja sunnuntaina etureidet olivat vielä melko tukkoiset ja etenkin  alamäet ja rappuset tuntuivat niissä kivasti. Maanantaina pystyin jo kävelemään ihan normaalisti ja jalat tuntuivat paljon paremmilta kuin viikonloppuna. La-ma tein kävelylenkkejä, mutta tiistaina päätin jo kokeilla kevyttä hölkkää. Juoksu ei kuitenkaan tuntunut vielä hyvältä, vaan vihloi ikävästi etureisiä, joten juoksu piti vaihtaa kävelyyn. Myös keskiviikkona tein juoksun sijaan kävelylenkin.

Torstaina kävin hierojalla ja vaikka oli jo alkanut tuntua hieman siltä, kuin mitään maratonia ei olisi juossutkaan, niin kyllä sieltä löytyi vielä aika kipeitä kohtia. Iltapäivälllä kävin taas kävelemässä kevyen lenkin.


Eilen kokeilin taas juoksua ja hölkkäilin kevyesti vajaan puoli tuntia. Reisiin ei onneksi enää sattunut niin kuin tiistaina. Pientä tukkoisuutta jaloissa vielä tuntui, mutta uskon, että lihakset palautuvat tästä melko pian taas juoksukuntoon. Maratonin jälkeen oikean jalan jalkaterästä kipeytyi ulkosyrjä ja se vaivasi vielä eilisellä lenkillä ja pahenikin hieman loppua kohden. Jalka vaivaa välillä kävellessäkin, mutta toivottavasti tämäkin vaiva häviää yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Hiertymiltä säästyin tällä maratonilla kokonaan, mutta varpaat näyttävät siltä, että maraton on juostu. Muutama varvas on vielä hieman hellänä ja kynsi mustana.

Välillä on kiva testata lähialueiden luontopolkuja ja tänään vuorossa oli Tuusniemen Seinävuoren rotkolaakso. Luontopolku on lyhyt ja helppo kulkuinen, mutta suosittelen kiertämään myös rotkon pohjalla, jossa polku ei kulje. Rotkon pohjalta kallioiden jylhyys tulee esiin paremmin ja kasvillisuus näyttää hienolta. Alla muutama kuva reissulta.



Kaikin puolin kroppa on tällä viikolla tuntunut yllättävän hyvältä. Odotin jalkojen menevän huonompaan kuntoon ja olotilan olevan muutenkin väsyneempi. Viime vuonna maratonista kipeytyivät lonkat ja se teki kävelystä muutamaksi päiväksi hieman vaikeaa. Tällä kertaa lonkat eivät kipeytyneet lainkaan ja varmaan senkin takia jalat ovat tuntuneet nyt paljon paremmilta. Viikonlopun jatkan vielä kevyesti, mutta jos jalkaterän vaiva ei mene pahemmaksi, testailen ensi viikolla jo kunnon treenejä.

tiistai 8. syyskuuta 2015

TANKKAUS MARATONILLE JA MARATONILLA

Maratonille on hyvä aina hieman tankata, jotta energiavarastot olisivat täynnä kisaa varten. Viime vuonna ensimmäiselle maratonille valmistautuessa testasin kolmen päivän hiilaritankkausta, jolloin nautin hiilareita noin 8-10g/painokg/vrk. Tuo toimi hyvin, joten tällä kertaa päätin toimia samalla tavalla. Tuo hiilarimäärä on melkoinen ja vahingossa en sitä ainakaan itse saa täyteen. Viime vuodesta poiketen, yritin tällä kertaa ottaa suuremman osan hiilareista nestemäisessä muodossa ja tämä auttoikin siihen, että olo ei ollut nyt niin tukala ja turvonnut. Hiilarimäärät laskin suurin piirtein ja ihan noihin tavoite määrin en ehkä päässyt.

Kisat juostiin lauantaina ja tankkauksen hoidin ti-to. Tuona aikana ruoka koostui pääosin pastasta, riisistä, puurosta hillolla, leivästä, jogurtista, mehukeitoista ja banaaneista. Lisäksi sekoitin mehuun maltoa, josta saa hiilarit aika helposti. Nestettä nautin ainakin kolme litraa päivässä.

Ensimmäinen tankkauspäivä meni ihan hyvin, mutta toisena päivänä vatsa meni aika kipeäksi. Luulen, että se on tuo malto, josta vatsa ei niin tykkää, joten sen määrää oli pakko hieman vähentää. Kolmas päivä sujui jo onneksi paremmin ja perjantaina palasinkin sitten jo ihan normaaliin ruokavalioon.


Itse kisassa jatkoin myös samalla tankkaussuunnitelmalla kuin viime vuonna. Kisan aikana otin neljä geeliä, joista ensimmäisen yhdeksän kilsan kohdalla ja seuraavat noin yhdeksän kilsan välein. Geelien kanssa join vettä ja muilla pisteillä urheilujuomaa. Juoma on usein tarjolla pienistä mukeista ja niistä on aina hieman vaikeaa saada kunnolla juoduksi, ainakin kun ei malta pysähtyä, joten tällä kertaa otin alkumatkalle mukaan juomavyön. Sen heitin pois noin 17 kilsan kohdalla ja sain vaihdossa tilalle juomapullon. Loppumatkalla sain vielä muutamalla pisteellä oman pullon, mutta muuten hyödynsin kaikki juomapisteet. Onneksi tällä kertaa osalla juomapisteistä juoma oli tarjolla isommista mukeista ja niistä saikin paremmin juoduksi.


Lopussa energiat hieman loppui, joten ehkä olisi pitänyt vetää vielä se yksi ylimääräinen mukana olleista geeleistä tai ottaa jotain muuta mitä pisteillä oli tarjolla. Jostain syystä tuo ei kuitenkaan siinä kisan aikana käynyt mielessä. Viime vuonna olin laskenut tarkemmin myös kisan aikana käytetyn energian ja silloin en väsähtänyt näin pahasti. Nyt toimin kisassa melkein samalla tavalla, mutta osittain käytössä oli pienemmät geelipussit. Jos en väärin muista, saattoi viime vuonna kisassa myös olla yksi juomapiste enemmän.

Olennaisinta tankkauksessa on se, että ainakin kisassa käyttää vain niitä tuotteita, mitkä on testannut etukäteen. Monen vatsalle eivät geelit ja urheilujuomat sovi, joten kisassakaan ei niiden toimivuutta kannata lähteä testaamaan. Kuopio maratonilla tarjottiin High5:n EnergySource 2:1 -urheilujuomaa ja sitä voin suositella muillekin. Ainakin minulla se on aina toiminut ja vatsa ei ole reagoinut siihen millään tavalla.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

KUOPIO MARATON 2015

Eilen juoksin siis maratonin Kuopiossa ja tässä hieman juttua siitä kuinka kisa meni. Koko alkuviikon olo oli jotenkin outo. Onneksi oli monta lepopäivää, koska juoksemaan ei tehnyt edes mieli ja pelkäsin nyt jylläävän syysflunssan tarttuvan minuunkin. Usein tulevaa kisaa tulee fiilisteltyä jo monta päivää etukäteen, mutta tällä kertaa ei. Vielä kisa-aamunakin fiilis oli, että ai jaa tänään olisi sitten maraton. Normaalisti sitä on tuossa vaiheessa jo ihan täpinöissään lähestyvästä startista. Kovin hyvää tämä ei luvannut kisan suhteen, mutta ajattelin kuitenkin, että kyllä sitä kisassa sitten taas syttyy ja pääsee hyvää fiilikseen.

Oman paikkakunnan kisoihin on kyllä helppo osallistua, kun ei tarvitse matkustaa ja miettiä aikatauluja niin tarkkaan. Nyt menin kisapaikalle melko myöhään, enkä ehtinyt kuin jonottaa vessaan ja siirtyä sitten lähtöpaikalle. Ehkä olisi ollut hyvä mennä aiemmin paikalle, niin ehkä kisafiilis olisi sieltä tarttunut minuunkin.

Pian siis jo startattiin ja tällä kertaa lähtö oli samaan aikaan sekä puolikkaan että kokonaisen juoksijoille. Tavoitteena minulla oli viime syksyn maratonin ajan parantaminen eli alle 3:40:13. Vauhdiksi olin siis ajatellut noin 5-5:13/km. Hieman oli alussa ruuhkaista, mutta aika hyvin siinä pystyi kuitenkin juoksemaan. Kisan ajaksi oli luvattu reilut kymmenen astetta ja sadetta, mutta kävikin niin, että aurinko paistoi ja oli yllättävän lämmin. Harmittelinkin siinä alussa, että t-paidan sijaan hihaton olisi kuitenkin ollut parempi vaihtoehto. Välillä jopa toivoin, että voisi hieman sataakin. Useampaa taisi kisassa vaivata krampit ja jotkut hyytyi täysin, joten ehkä lämpö yllätti muutkin.

Kymppi täyttyi aika nopeasti ja edelleen toivoin, että se kiva juoksufiilis löytyisi jostakin. Oikeastaan pääsin siihen kivaa juoksun viemään fiilikseen vain kerran kisan aikana. Se oli siinä 12 kilsan kohdalla, mutta kun vilkaisin vauhtia niin juoksentelinkin reippaasti alle viiden minuutin kilsavauhtia. Ihmekös siis tuo kiva fiilis :) Kyllä se taitaa olla niin, että noista hieman reippaammista vauhdeista saan suurimman nautinnon ja nämä pitkät ja hitaat eivät vain oikein suju. Vauhtia yritin hiljennellä ja välillä jäin edessä olevien taakse juoksemaan, jotta en juoksisi liian kovaa, mutta ei siinä kauaa aina jaksanut jarrutella.

Puolikkaan aika oli vähän päälle 1:45. Toiselle kierrokselle kierrettiin hallin sisältä ja jatkettiin sieltä pieneen ylämäkeen. Tämän jälkeen kesti yllättävän pitkään ennen kuin sain hengityksen tasaantumaan. Kolmen ja puolen tunnin jänis juoksi siinä alussa ohitseni ja onneksi sen verran maltoin etten lähtenyt siihen peesiin. Ensimmäisellä kierroksella riitti paljon juoksijoita, mutta toisella kierroksella oli jo aika hiljaista ja alussa juoksinkin ihan itsekseni. Tuossa vaiheessa juoksu oli aika sellaista perustekemistä, ei mitään hirveän ihanaa, mutta ei myöskään vaikeaa.


Kolmen kympin molemmin puolin pari miestä juoksi suurin piirtein samaa vauhtia ja heistä yritin saada tsemppiä omaan juoksuun. Reitti oli aika mäkinen, mutta ilmeisesti olen täällä niihin jo tottunut, kun ylämäissä pääsin muutamasta juoksijasta ohitse. Pikkuhiljaa vauhti alkoi hidastua ja niin taisi käydä muillekin. Vaikka olin juonut joka juomapisteellä oli kolmen kympin jälkeen selvästi jo jano. Yritin sinnitellä 34 kilsan kohdalle, jossa odotti oma juomapullo. Tuossa vaiheessa aloin jo olla aika poikki ja 35 kilsan kohdalla Haapaniemellä onnistuin juoksemaan harhaan. Omilla lenkeillä olen juossut usein tuota Haapaniemen rantaa pitkin jatkaen siitä suoraan Vänärille ja nyt olin ilmeisesti niin pihalla, että jatkoin tätä tuttua reittiä. Onneksi siinä risteyksessä oli valokuvaaja, joka kohta huusi perään ja ymmärsin kääntyä takaisin oikealle reitille. Juoksu alkoi mennä tosi vaikeaksi ja lopulta 36 kilsan kohdalla oli pakko kävellä. Kävely tuntui ihanalta. Yritin ennen tuota hidastaa vauhdin lähelle kuuden minuutin kilsavauhtia, jotta ei tarvitsisi kävellä, mutta ei se vaan onnistunut. Voimia ei kuitenkaan juoksuun meinannut olla, joten pakko oli kävellä. Mietin jo kannattaako tätä edes jatkaa, mutta lopulta päädyin siihen, että mennään nyt maaliin vaikka kävellen. Kävelystä maratonille on aina varoiteltu, mutta minulla se ei saanut jalkoja tukkoon, vaan sen jälkeen juoksu onnistuikin taas vähän paremmin. Viimeiset kuusi kilsaa menikin vuorotellen juosten ja kävellen. Yritin juosta hitaasti, jotta jaksaisin juosta koko ajan, mutta vaikka olin poikki ei tuo hidas juoksu edelleenkään onnistunut ja välissä oli pakko kävellä. Ei siinä mitään järkeä ollut, mutta loppu meni lähinnä intervallityyppisesti välillä kävellen ja välillä reippaasti juosten. Taisi muukin porukka kisassa hieman sipata, koska vaikka itse jouduin kävelemään ei kukaan tuossa loppumatkalla mennyt kuitenkaan ohitse. Viimeisen kerran jouduin kävelemään vielä hieman linja-auto aseman jälkeen tulleessa mäessä, mutta sen jälkeen löytyi vielä jostain voimia kunnon loppukiriin. Kävelystä huolimatta viimeisen kuuden kilsan kilsavauhti oli 5:41/km. Lopulta olin maalissa aikaan 3:38:57. Yllätykseksi sieltä tuli kuitenkin ennätys, vaikka viimeinen kutonen sisälsikin kävelyä.


Tavoite siis täyttyi, mutta on myönnettävä, että hieman parempaa aikaa ehkä odotin. Tosin tuo loppu kun meni miten meni, niin siihen nähden aika oli hyvä. Sijoitus naisissa oli 5/52. Viikolla Savon sanomissa kirjoitettiin, että Kuopio maratonille tullaan maisemien ei ennätysten perässä ja kyllähän se reitti vähän sellainen oli. Ensimmäisten kilsojen aikana oli yllättävän paljon loivaa laskua, mutta kyllä niitä ylämäkiäkin oli tarpeeksi. Pahimmat vauhtia hidastavat mäet olivat ennen Prismaa, Kuopion energian tienoilla ja Itkonniemelle mentäessä ja vielä lopussa hautausmaan kohdallakin kävi nousu voimille.

Vaikka pikkuisen jäi tuo aika harmittamaan, niin ei tätä nyt niin tosissaan tarvitse ottaa. Maratonilla jo maaliin pääsykin on ihan hyvä saavutus. Kisa kuitenkin taas vahvisti ajatusta, että puolikas on enemmän mun juttu, joten sitä kohti tässä nyt ehkä seuraavaks :)

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

ELOKUUN TREENIT

Elokuussa treenit olivat edelleen maratonille valmistavia ja painottuivat selkeästi peruskestävyyteen. Ensimmäisellä viikolla juoksu ei oikein kulkenut, jalat olivat jumissa ja treeniä oli vähennettävä. Toisella viikolla lisäsin edelleen lepopäiviä ja vaikka juoksu ei oikein kulkenutkaan osallistuin viikonloppuna Länsiranta-Hölökkään. Kisa meni lopulta odotuksia paremmin ja sen jälkeen olikin taas toiveikas olo, että kyllä ne jalat kohta taas toimivat. Kisassa muistan ajatelleeni, että onneksi seuraava kisa on maraton, niin ei tarvitse yrittää juosta näin kovaa :)


Kolmannella viikolla kävin hieronnassa ja aloitin viikon kevyesti. Loppuviikkoa kohden juoksu alkoi taas sujumaan paremmin ja siitä lähtien olenkin pystynyt treenaamaan taas ihan normaalisti. Viikon päätteeksi juoksin viimeisen pitkän lenkin ennen maratonia.

Viimeisellä viikolla juoksin viisi peruskestävyyslenkkiä ja suurin osa lenkeistä sujui ihan kivasti. Maratoniin oli enää viikko, joten kisasuunnitelmat alkoivat jo pyöriä mielessä.

Juoksun lisäksi kuukausi on sisältänyt lyhkäsiä,  lenkkien jälkeen tehtyjä lihaskuntotreenejä. Lisäksi tapana on venytellä ja/tai rullailla lähes päivittäin ja koiran kanssa tulee ulkoiltua aina useamman kerran viikossa.


Juoksun sujumisen suhteen takana on melko vaihteleva kuukausi, välillä kulki hyvin ja välillä taas ei yhtään. Opiksi menneestä kuukaudesta voisin ottaa sen, että välillä olisi hyvä pitää hieman helpompia treeniviikkoja. Kun välillä palauttelisi kunnolla, saattaisi välttyä pakkolevolta, tukkoisilta jaloilta ja siltä fiilikseltä, kun juoksu ei vain kulje.

Positiivista viime kuussa oli se, että aiemmin keväällä/kesällä vaivanneet penikat eivät oireilleet ollenkaan. Edelleen juoksen suurimman osan lenkeistä asfaltilla, mutta ehkä jalkoja on säästänyt se, että välillä on tullut poikettua myös metsään. Treeni on ollut hyvin peruskestävyysvoittoista, ehkä myös se on säästänut jalkoja, kun kovat vauhtikestävyystreenit ovat jääneet paljon vähemmälle.